TIENI Toipumoon kävi opintojeni kautta. Olin ollut töissä katkolla, lastensuojelussa, kunnan sairaalan psykiatrisella puolella ja Päiväkeskus Pysäkki Ry:n toiminnanohjaajana.
Psykiatrisella työkaverini oli Antti Loimalahti ja kuulin, että hän oli puuhaamassa päihdekuntoutuslaitosta. Haastattelin Anttia sosionomin opintoihin liittyen, ja sitä kautta tulin työharjoitteluun Toipumoon kesällä 2017.
EN ole koskaan itse ollut asiakkaana päihdekuntoutuksessa, mutta ongelmallinen käyttäminen on minulle tuttua. 14–15-vuotiaana käytin itsetuhoisesti alkoholia ja lääkkeitä, ja minut huostaanotettiin kiireellisesti. Käyttäminen olisi varmasti jatkunut samalla tavalla, ellen olisi tullut raskaaksi 16-vuotiaana.
Minulla on kokemusta myös päihdeläheisen elämästä ja läheisriippuvuudesta. Elin 21 vuotta päihdeongelmaisen kanssa, kunnes erosimme vuonna 2020. Mies juo yhä.
MUISTAN yhä ensimmäisen päivän, kun tulin Toipumoon työharjoitteluun. Asiakkaiden motivaatio ja aito halu elämänmuutokseen oli vaikuttavaa. Olin työssäni katkolla nähnyt vain pyöröovimeininkiä, mutta täällä ihmiset olivat aikuisten oikeasti tosissaan.
MUISTAN myös ensimmäisen virallisen työpäiväni ja ensimmäisen oman mussukkani – eli asiakkaan. Hän kerkesi retkahtaa meidän hoitomme jälkeen, mutta viime kuussa hänelle tuli täyteen kolme vuotta puhdasta aikaa. Hän on ollut mieleenpainuva asiakas, koska hänen elämänsä oli niin täysin solmussa. Tänä päivänä mies on raittiina ja kahden ihanan lapsen isä. Elämä on raiteillaan.Meidän koko yhteisö oli juhlimassa hänen kanssaan 3-vuotiskiitollisuusjuhlissa.
Riemua ja kiitollisuutta pienistä asioista
TOIPUMO on minulle kuin toinen koti ja nämä ihmiset täällä ovat toinen perheeni. Esimies, Eeva-Mari (Penttonen) on maailman paras, hän oli Pysäkilläkin minun esimieheni. Me jaamme täällä työkavereiden kanssa ilot ja murheet. Olemme pieni työyhteisö ja tunnemme toisemme.
PARASTA tässä työssä on meidän asiakkaamme. Heidän kauttaan saa kokea jatkuvasti onnistumisen riemua, ihan pienistäkin asioista. Esimerkiksi vähän aikaa sitten meillä oli asiakas, joka ei ollut koskaan laittanut pussilakanaa. Voi taivas sitä riemua, kun hän itse sitä laittoi.
PIENETKIN jutut ovat täällä isoja. Niistä nautitaan ja ollaan kiitollisia. Meidän asiakkaamme eivät ole kuuta vailla eivätkä vaadi Porschea pihalle. Vaikka jollain Porsche olisikin, täällä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Asiakkaita yhdistää päihderiippuvuussairaus. Ja me kaikki olemme täällä ihmisiä ihmiselle.
Justus särkee kovimmankin karpaasin jään
TOIPUMON toinen tassuterapeutti, Justus, on mun koira. Se on sellainen jäänsärkijä.
Täällä oli vähän aikaa sitten kuntoutuksessa muuan kaksimetrinen karpaasi, vankilassa istunut mies, jolla oli naama tatuoitu ja kova kuori. Kun sitten mies kohtasi Justuksen, ei mennyt kauaa kun ilme pehmeni ja alkoi iloinen lepertely. Koira sai miehen kuorestaan ja aitoon kohtaamiseen.
VAIKKA jotkut asiakkaat saattavat alkuun näyttää pelottavilta, en ole koskaan pelännyt töissä. Meillä pidetään huolta työntekijöistä, on työnohjausta joka kuukausi ja tiimikokoontumiset. Lisäksi meidän työmme on intensiivistä, olemme tiiviisti yhteydessä toipujien kanssa. Teemme kahta vuoroa ja päivystämme öisin.
Mieleenpainuvin tapaus on eräs asiakas, ”ukkometso”. Hänellä oli tapana tulla pimputtamaan kelloa aamuyön tunneilla, koska hän halusi keskustella. Minä avasin oven, ja mies keitti meille kahvit. Siinä kun keskustelimme keittiössä, minä leivoin samalla pullat aamuvuorolaisten iloksi.
Joka joulu töissä Toipumossa
TOIPUMO on auki vuoden jokaisena päivänä, ja minusta on ihana olla töissä jouluaattona. Olen jouluihminen, mutta minulla ei ole lähellä kuin oma äiti. Lapset on jo lentäneet pesästä. Koska meillä on tapana syödä jouluruoka joulupäivänä, minä vietän aatot mieluiten töissä.
VIIME joulu oli melko tyypillinen: kävimme päivän ohjelmat läpi normaalisti, ja kahden jälkeen laitettiin kimpsut ja kampsut kasaan. Sitten pakattiin piparia ja suklaata koriin, ja lähdettiin rantasaunalle ja sytytettiin tulet takkaan. Siellä sitten juotiin glögiä ja kahvia, ja muisteltiin jouluja.
Minä sain olla tonttu ja jaoin Eeva-Marin puuhailemat lahjat kaikille. Moni herkistyi, sillä he eivät olleet tottuneet saamaan lahjoja.
TOIPUMOSSA on lämminhenkinen ilmapiiri, ja tänne ovat tervetulleet niin päihderiippuvaiset kuin heidän läheisensäkin. Nyt kun meillä on taas tulossa Läheisviikonloppu, olemme saaneet kyselyjä, miten sinne saisi maksusitoumuksen kunnalta. On paljon päihdeläheisiä, jotka tarvitsevat ja haluavat apua myös itselleen, mutta ei välttämättä ole rahaa. Neuvomme, että kunnat antavat maksusitoumuksia myös Läheisviikonlopulle, eivätkä vain päihdekuntoutukseen. Juuri yksi viikonloppuun tuleva kertoi, että haki maksusitoumusta perjantaina, ja maanantaina sai hyväksynnän.
JOS haluaa Toipumoon päihdekuntoutukseen tai Läheisviikonloppuun, eikä itsellä ole siihen varaa, kannattaa kysyä oman kunnan sosiaalitoimesta, lastensuojelusta tai seurakunnalta.
Marianne Luukkonen
päihdetyöntekijä, lähihoitaja, sosionomi (AMK) -koulutusohjelmassa
