Kaikilla tunteilla on hyvät tarkoitusperät. Niillä on aina jokin viesti mukanaan. Myös häpeällä on merkityksensä. Se tehtävänä on ollut auttaa yksilöä kontrolloimaan itseään ja elämään normien mukaisesti.
Liiallinen häpeä estää ihmistä elämään itsensä näköistä elämää. Häpeä kahlitsee, tukahduttaa ja saa ihmisen kokemaan riittämättömyyttä. Häpeä aktivoi myös sympaattisen hermoston aiheuttaen stressitilan. Liiallinen alkoholinkäyttö on yhdistetty stressiin ja vaikeuteen tunnistaa tunteita.
Riippuvuudesta toipumisen edellytys on oppia tunnistamaan tunteensa ja näin myös hallita tunteiden aiheuttamaa reagointia. Häpeää voi olla vaikeaa tunnistaa. Aktivoitunut häpeäntunne ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Riippuvaisella ihmisellä se voi tunnistamattomana johtaa vaikkapa juomaan – aiemmista päätöksistä piittaamatta. Onneksi kahlitsevasta häpeästä voi vapautua tunnetyöskentelyn avulla.
Häpeäahdistusta voi purkaa jakamalla kokemuksensa, puhumalla, kirjoittamalla, maalaamalla, tarinoimalla tai vaikkapa tanssimalla yhdessä. Joka tapauksessa häpeän läpi meneminen turvallisessa, luottamuksellisessa ja myötätuntoisessa yhteisöllisessä ilmapiirissä – on parantavaa.
Saint-Exupéry kuvaa kirjassaan Pikku Prinssi riippuvuuden kierteen lyhyesti ja tyhjentävästi; syyllisyys – häpeä – unohdus – syyllisyys – häpeä – unohdus… Juoppo on kadottanut elämän mielekkyyden ja jäänyt oman itsensä, yksinäisyytensä vangiksi. Hän yrittää ahkerasti hukuttaa häpeäntunteensa, mutta todellisuudessa hän hukuttaa itseään tehden hidasta itsemurhaa.
Tavatessaan Juopon Pikku Prinssi tulee alakuloiseksi ja kokee myötätuntoa, sillä Juoppokin on ihminen. Hänellä on oma tarinansa ja historiansa, eikä hän ole koskaan päättänyt tulla juopoksi.
Juopolla on mahdollisuus muuttua, mutta hän tarvitsee apua ja tukea, jotta löytäisi itsestään ne voimavarat, joita muutokseen tarvitaan. Muutos ei ole helppo. Juoppo tarvitsee tietoa riippuvuudestaan ja ympärilleen ihmisiä, jotka ymmärtävät ja tukevat hänen toipumistaan. Ihmisiä, jotka ovat myötätuntoisia ja auttavat Juoppoa näkemään itsessään myös aivan uusia puolia – tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta. He kertovat hänelle lempeästi, että riippuvuus ei ole häpeä – hoitamalla itseään siitä voi toipua!
– Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
– Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
Pikku Prinssi 1944, Antoine de Saint-Exupéry, suomennos 1951 Irma Packalén
– PS –
